*

HeikkiVhkuopus

Kansanedustaja mene sielukauppaan

 


Epätoivoisesti yritän vielä roikkua tässä maailmassa, irvikuvaksi tehdyssä. Parempaan emme näköjään tahdo, vaikka meillä kaikki edellytykset toki siihen olisikin. Jostakin käsittämättömästä syystä me aina vaan valitsemme ja teemme päätöksiä se ajatus mielessämme, että kurjuuden ja kaikkinaisen surkeuden on lisäännyttävä. 
   Ehkä näin: päättäjät ovat Jumalan ruoska, maksamme aiemmista vääristä tekemisistämme, he vain toteuttavat korkeaa tehtäväänsä, eli antavat meille takaisin sen mitä olemme (aiemmissa elämissä) kylväneet ja näin ollen he/ne siis kasvattavat meitä. Onhan niin, että vain kokemuksen kautta oppii ymmärtämään.   
   Isossa katsannossa kaikki menee aina vaan pahemmin pieleen. Kuka voi toisin sanoa. Sinua talouskasvun tai tieteen kehityksen nimeen vannova en kuuntele. Olet jo menneen talven lumia. Jokainen joka edelleen kaipailee talouskasvua, pitäisi tuomita joukkomurhasta ja eristää saarelle heidän kanssaan, jotka kuvittelevat tieteellisten edistysaskelten meidät pelastavan. Tiede, kehitys - loistavaa! Mutta vain viisauden alaisuudessa, näin se ei nyt mene: ennen tulvavesiin vajoamistamme hukumme kaikenmaailman tieteen kehityksen avulla kehiteltyihin romuihin, joiden vuoksi kuppaamme luontoa, törsäämme energiaa ja pinnallistamme itsemme…
   
Niin, sinä kansanedustaja: ajattelussasi on pahasti vialla eräskin osa-alue, jos vielä tässä ajassa jaksat puheillasi aivopestä kansalaisia ja itseäsikin taloudellisen kasvun ja tieteen tuoman pelastuksen mantroilla. 

Useasti mietin, onko kansanedustajien kuljettava jonkinlaisen sielunpoistokoneen lävitse ennen kuin he voivat aloittaa työnsä. Niin olematon on se välittämisen taso, jota he kaikissa haastatteluissaan esiin tuovat. Tietenkin eduskunnassa on eräs puolue, jonka jäseniltä ei tätä prosessia vaadita, siihen voivat kaikki pikkusielut vapaasti liittyä. Heidän jokaisen sielu on niin surkean kehittymätön, ettei siitä ole mitään vaaraa päätöksenteon suhteen; geeneissä olevat alkukantaiset signaalit ja käskyt kukistavat heidän olemattoman pikkusielun kaikkea hyvää ajavat ajatuksen välähdykset. Terveisiä Kokoomuslaisille - Jumalan ruoskan kipeimmästi ja syvimmälle uppoavat siimansäikeet. 
   Valitettavasti ei sielukauppoja ainakaan vielä ole olemassa. Sellaisia, joissa voisi käydä joko asentamassa itselleen sielun - tietokoneohjelman, johon on ohjelmoitu kaikkea elämää suojelevia, ylläpitäviä ja edistäviä algoritmeja - tai päivittämässä jo olemassa olevan sydämellisempään suuntaan.  
 
Jokinhan teidän päättäjien ajattelussa todellakin on vialla, sitä todistaa osaltaan myös se, että mitä pidemmälle ihminen vie ajattelunsa, sitä vastenmielisemmäksi sille käy median seuraaminen. Herkemmät ja heränneet ihmiset yksinkertaisesti lopettavat median seuraamisen kokonaan teidän kansanedustajien, päättäjien ja muiden vaikuttajien päättömien totuuksien ja mielettömien ajatusrakennelmien selittelyjen vuoksi. Ikävää: sinänsä hyvä ”laite” - media tärvelty, aina samat äänessä ja sitten kun ne vaikenevat, niin vuoronsa saa kaiken maailman viihderoska.

Ei se elämän perusasioiden kuntoon saattaminen ole niin vaikeaa, siitä on tehty hankalaa, se on muodostunut naurettavaksi kaikenmaailman säädösten ja väärien rakennelmien avulla…no työllistävä vaikutus on huima. Ihan turhanpäiväistä kehittelyä kehittelyn päälle ja palkkiot ovat loistavat.

En tietenkään sano, että ihan jokainen päättäjä on ihan raakile ajattelunsa suhteen, mutta: 
sitten kun järkeä jo jonkin verran omaavat oikeamieliset pääsevät valtaan, loppuu kriittisten lauseiden viljely ja johonkin oikeaan ja kokonaisuuden kannalta parempaan muutokseen johtava toiminta siihen pisteeseen ja kukin alkaa varjelemaan asemaansa kilteillä idioottimaisilla itsestäänselvyyksillä ja ymppää itsensä hyväveliverkostoon taatakseen itselleen hyvän aseman jossakin mainittujen ylläpitämässä ja hallinnoimassa järjestelmässä. Lähes poikkeuksetta nekin muutamat (osittain) ajattelussaan jyvälle päässeet yksilöt menettävät voimansa ja vikisevät siellä toisten joukossa saamatta mitään aikaiseksi. 
   ”Osittain ajattelussaan jyvälle päässeillä” tarkoitan heitä, jotka saattavat ajaa aidosti jotakin tärkeää asiaa, vaikkapa heikko-osaisten tai eläinten tilanteen parantamista, mutta sitten kumminkin toisella sektorilla ovat täydellisen olemattomalla tasolla ajattelussaan; he saattavat kannattaa sokeasti talouskasvua, joka johtaa ennennäkemättömään ekokatastrofiin - älkää höpöttäkö jostakin kaiken pelastavasta vihreästä teknologiasta tai materiaalisen kulutuksen vaihtumisesta palvelujen suosimiseen. Koko kuvaa katsottaessa energiankulutus kasvaa, neitseellisiä raaka-aineita kulutetaan aina vain enemmän, eli se vihreä energia ja muu hehkutettu ihanuus tulee vain lisäksi entisen törsäyksen päälle. Koko ajan markkinoille tulee uusia laitteita, joiden vuoksi maata kupataan ja energiaa kulutetaan enemmän, koko ajan ihmisten matkaillessa maailman laidasta toiseen tuodaan sieltä tuliaisina kotiin uusia materiaalisia tyhjänpäiväisyyksiä elämää ”rikastuttamaan”. (Itse asiassa olemme jo saattaneet alkuun luonnossa sellaiset itseään ruokkivat prosessit, joita meidän on mahdotonta millään taivaille tai maahan levitettävillä kemikaaleilla pysäyttää; tervetuloa tulvavedet! Ehkä pitäisi vaan lakata välittämästä, hankkia iso televisio ja muhkea nojatuoli josta käsin ilkeän vahingoniloisena seurata loppuelämänsä maailman murtumista ja kaiken elämän tuskaisaa kuolinkamppailua…)    
   Jatkan: jos siirtyisimme suosimaan palveluja kaiken matkailun ja tavaran haalimiseen sijaan, niin millä ihmiset sitten vouhottaisivat ja esiin toisivat omaa erinomaisuuttaan ja menestystään? ”Kävin tuossa hierojalla eilen”, johon toinen, parempi ihminen ”Minä kävin eilen ja tänäänkin menen ja hiukseni käyn siistimässä neljännen kerran tälle viikolle”. Ja entä se vauraus joka kertyy palvelujen tarjoajille, eiköhän sillä hankita loistoautoja ja niitä mahtavia mahonkimoottoriveneitä. Niin, jos jokin ylikansallinen jättiyritys saisi voittoa johonkin vihreään teknologiaan tai vaikka kierrätykseen siirtymällä, mitä se tekisi voitolla? Se laajentaisi toimintaansa, eli rakentaisi lisää, siis rautalangasta väännettynä kuluttaisi lisää luonnonvaroja, enemmän kuin ”vihreän teknologian” avulla säästyi. 
   
Kaikki toiveajattelut, että asiat kyllä lopulta menevät (teknologian kehityksen myötä) hyvin, ovat ihan samanlaista huuhaata kuin henkilökohtaisella tasolla usko johonkin lopussa seisovaan kiitokseen ja onnistumiseen; maailmassa kuolee joka hetki ihmisiä nälkään edelleen tämä ihmisen harhainen perusajatelma mielessään - heidän pienintäkään rukousta leivänmurusta ei toteutettu; lukematon määrä ihmisiä kärsii ja värjöttelee sairaina, kylmissään samainen toivo sydämessään: että jonain päivänä tilanne kääntyy paremmaksi. Turhaan. Meillä on vapaa tahto, joka ohittaa jopa kohtalon määräämät tapahtumat useasti. Ja me, ihmiskunta - se vauraampi osa eritoten - olemme päättäneet ohittaa heikko-osaiset ja jättää heidät kylmään ja nälkään. Emme me ole mitenkään erityisen kehittynyt laji, emme todellakaan. Toivo on petollisin seuralaisemme.

Hyvä esimerkki: viime vaaleissa oli eräälläkin edustajaksi pyrkivällä vaalimainoksissaan yllään nahkatakki ja nyt edustamaan päästyään tämä eduskunnassa ajaa eläinten asioita. Tällä tasolla on ihmisen ajattelun kokonaisvaltaisuus lähes aina. Aina tökkää johonkin, aina.
   Tietenkin koko nykyinen järjestelmämme on täydellisen väärä, mutta jos tässä järjestelmässä pysyttäydymme, niin vähintä mitä meidän tulisi vaatia jokaiselta päättäjältä on muutaman vuosikymmenen intensiivinen ajatteluhistoria koko naurettavan oravanpyörän ulkopuolella. Jos yksilö vain kirmailee päättömänä henkilökohtaisten etujen perässä sektorilta toiselle, onhan selvää, ettei sillä pitäisi olla mitään edellytyksiä (tai oikeutta) nousta minkäänlaiseen korkeaan asemaan. Ja juuri päinvastoinhan me ihmiset toimimme; sinne vain listoille kaikki yliaktiiviset kikattelijat ja kirmailijat, julkkikset ja voimakasluonteiset, mutta ah niin tyhjät ihmiset. Teidät sinne valitaan. Jumalan ruoskiksi hamaan loppuun saakka.

Näin kevätauringon noustessa juontuu mieleeni - siinä missä toivo on petollisin seuralaisemme, on aurinko se suurin petturi; niin lukemattomia kertoja kuin se jokaisen ihmisen mielen korkealle nostattaa herättäen ihania tuntemuksia jostakin tulevasta hyvästä, yhtä useasti painuu se takaisin pilvien taakse jättäen meidät samaan ahdinkoon. Ja me vain jaksamme luottaa siihen…   

 
       

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat